13 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.

² Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen,

³ niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,

⁴ nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.

⁵ Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.

⁶ Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: “Herra, sinäkö peset minun jalkani?”

⁷ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät”.

⁸ Pietari sanoi hänelle: “Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani”. Jeesus vastasi hänelle: “Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani”.

⁹ Simon Pietari sanoi hänelle: “Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää”.

¹⁰ Jeesus sanoi hänelle: “Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki”.

¹¹ Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: “Ette kaikki ole puhtaat”.

¹² Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: “Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?

¹³ Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.

¹⁴ Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.

¹⁵ Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.

¹⁶ Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.

¹⁷ Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.

¹⁸ En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ‘Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’.

¹⁹ Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.

²⁰ Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.

²¹ Tämän sanottuaan Jeesus tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava”.

²² Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui.

²³ Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.

²⁴ Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: “Sano, kuka se on, josta hän puhuu”.

²⁵ Niin tämä, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi hänelle: “Herra, kuka se on?”

²⁶ Jeesus vastasi: “Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan”. Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.

²⁷ Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Minkä teet, se tee pian”.

²⁸ Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.

²⁹ Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Jeesuksen sanoneen hänelle: “Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi”, tai että hän antaisi jotakin köyhille.

³⁰ Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.

³¹ Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: “Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.

³² Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.

³³ Lapsukaiset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: ‘Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla’, niin minä sanon nyt myös teille.

³⁴ Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.

³⁵ Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

³⁶ Simon Pietari sanoi hänelle: “Herra, mihin sinä menet?” Jeesus vastasi hänelle: “Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava”.

³⁷ Pietari sanoi hänelle: “Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi.”

³⁸ Jeesus vastasi: “Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät.”

14 “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

² Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

³ Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

⁴ Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.”

⁵ Tuomas sanoi hänelle: “Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”

⁶ Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

⁷ Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.”

⁸ Filippus sanoi hänelle: “Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”.

⁹ Jeesus sanoi hänelle: “Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä’?

¹⁰ Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

¹¹ Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

¹² Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,

¹³ ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

¹⁴ Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

¹⁵ Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.

¹⁶ Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

¹⁷ totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

¹⁸ En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

¹⁹ Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.

²⁰ Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.

²¹ Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”

²² Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: “Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?”

²³ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

²⁴ Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

²⁵ Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.

²⁶ Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

²⁷ Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

²⁸ Te kuulitte minun sanovan teille: ‘Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne’. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.

²⁹ Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.

³⁰ En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.

³¹ Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.”

15 “Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.

² Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

³ Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

⁴ Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

⁵ Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

⁶ Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

⁷ Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

⁸ Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.

⁹ Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.

¹⁰ Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

¹¹ Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

¹² Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.

¹³ Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.

¹⁴ Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.

¹⁵ En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

¹⁶ Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

¹⁷ Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.

¹⁸ Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.

¹⁹ Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

²⁰ Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

²¹ Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

²² Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.

²³ Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.

²⁴ Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.

²⁵ Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: ‘He ovat vihanneet minua syyttä’.

²⁶ Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

²⁷ Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.”

16 “Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.

² He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.

³ Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.

⁴ Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.

⁵ Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: ‘Mihin sinä menet?’

⁶ Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.

⁷ Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

⁸ Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:

⁹ synnin, koska he eivät usko minuun;

¹⁰ vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;

¹¹ ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

¹² Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

¹³ Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

¹⁴ Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

¹⁵ Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

¹⁶ Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.”

¹⁷ Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: “Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ‘Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’, ja: ‘Minä menen Isän tykö’?”

¹⁸ Niin he sanoivat: “Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: ‘Vähän aikaa’? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu.”

¹⁹ Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: “Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: ‘Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’?

²⁰ Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.

²¹ Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.

²² Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.

²³ Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.

²⁴ Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

²⁵ Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.

²⁶ Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;

²⁷ sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

²⁸ Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.”

²⁹ Hänen opetuslapsensa sanoivat: “Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.

³⁰ Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.”

³¹ Jeesus vastasi heille: “Nyt te uskotte.

³² Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.

³³ Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”