Raamattu kuvaa meitä korruptoituneena kuvasta, josta Jumala meidät loi. Kuinka tämä tapahtui? Se on kirjoitettu Raamatun Genesiksen kirjaan. Pian valmistuksen jälkeen “Jumalan kuvaksi” ensimmäiset ihmiset (Aadam ja Eeva) testattiin valinnalla. Raamattu kuvaa heidän keskusteluaan “käärmeen” kanssa. Käärmeen on aina ymmärretty olevan Saatana – Jumalan henkivihollinen. Raamatussa Saatana yleensä puhuu jonkun kautta. Tässä tapauksessa hän puhui käärmeen kautta:
Käärme oli viisain kaikista villieläimistä, HERRA Jumala oli tehnyt. Eräänä päivänä hän kysyi naiselta: “Sanoiko Jumala todella, että et saa syödä yhdenkään puutarhan puun hedelmiä?”
“Tietenkin voimme syödä hedelmiä puutarhan puista” nainen vastasi. ”Ainoastaan puutarhan keskellä olevan puun hedelmiä emme saa syödä. Jumala sanoi: ‘Et saa syödä sitä tai edes koskea siihen; jos teet niin, sinä kuolet.”
“Sinä et kuole!” käärme vastasi naiselle. “Jumala tietää, että silmäsi avautuvat heti, kun syöt sen, ja sinä olla kuin Jumala, joka tietää sekä hyvän että pahan.”
Nainen oli vakuuttunut. Hän näki, että puu oli kaunis ja sen hedelmät näyttivät herkulliselta, ja hän halusi viisautta, jonka se antaisi hänelle. Joten hän otti hedelmiä ja söi sen. Sitten hän antoi miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sen. Sillä hetkellä heidän silmänsä avautuivat, ja yhtäkkiä he tunsivat häpeää alastomuudestaan. Niinpä he ompelivat viikunanlehtiä yhteen peittääkseen itsensä. (3. Moos. 1:7-XNUMX)
Heidän valintansa (ja kiusauksensa) oli, että he voisivat “olla Jumalan kaltaisia”. Tähän asti he olivat luottaneet Jumalaan kaikessa, mutta nyt heillä oli mahdollisuus tulla “Jumalan kaltaiseksi”, luottaa itseensä ja olla oma jumalansa.
Heidän valinnassaan olla itsenäisiä he muuttuivat. He tunsivat häpeää ja yrittivät peitellä sen. Kun Jumala kohtasi Aadamin, hän syytti Eevaa (ja Jumalaa, joka loi hänet). Hän syytti käärmettä. Kukaan ei ottanut vastuuta.
Se, mikä sinä päivänä alkoi, on jatkunut, koska olemme perineet saman itsenäisen luonteen. Jotkut ymmärtävät Raamatun väärin ja ajattelevat että meitä syytetään Aadamin huonosta valinnasta. Ainoa syytetty on Aadam, mutta me asumme hänen päätöksen seurauksissa. Olemme nyt perineet tämän Aadamin itsenäisen luonteen. Emme ehkä halua olla maailmankaikkeuden jumala, mutta haluamme olla jumalia ympäristössämme, erillään Jumalasta.
Tämä selittää niin paljon ihmiselämästä: lukitsemme ovet, tarvitsemme poliiseja, ja meillä on tietokoneissa salasanat – koska muuten varastamme toisiltamme. Tästä syystä yhteiskunnat lopulta romahtavat – koska kulttuureilla on taipumus rappeutua. Tästä syystä kaikki hallinto- ja talousjärjestelmät, vaikka jotkut toimivat paremmin kuin toiset, lopulta hajoaa. Jotain siitä tavasta kuinka olemme, tarkoittaa että me missaamme jotain siitä kuinka asioiden pitäisi olla.
Tämä tavoitteeseen jäänyt kuva ei ole iloinen tai optimistinen. Ihmiset reagoivat toisinaan voimakkaasti Raamatun syntiä koskevaa opetusta vastaan. Eräs yliopisto-opiskelija sanoi minulle kerran: ”En usko, koska en usko pitää mitä tämä tarkoittaa.” Mutta mitä tekemistä “tykkäämisellä” on totuuden kanssa? En pidä veroista, sodista tai maanjäristyksistä – kukaan ei pidä – mutta se ei tee niistä vääriä. Emme voi sivuuttaa yhtäkään niistä. Kaikki laki-, poliisi-, lukko- ja turvallisuusjärjestelmät, jotka olemme rakentaneet yhteiskuntaan suojellakseen meitä toisiltaan, viittaavat siihen, että jotain on vialla. Ainakin tätä Raamatun opetusta synnistämme tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti.
Sana “missaa” tiivistää tilanteemme. Raamatun jae antaa kuvan tämän ymmärtämiseksi paremmin. Siinä lukee:
Kaikkien näiden sotilaiden joukossa oli seitsemänsataa valittua vasenkätistä sotilasta, joista jokainen saattoi heittää kiven hiuksiin eikä menettää. (Tuomarit 20:16)
Tämä kuvaa sotilaita, jotka olivat asiantuntijoita ritsojen käytössä ja jotka eivät koskaan ampunut väärin. Yllä oleva hepreaksi käännetty sana “missaa” on יַחֲטִֽא . Se on myös käännetty ”synti”, Vanhassa Testamentissa.
Sotilas ottaa kiven ja ampuu sen osumaan maaliin. Jos hän missaa, hän on epäonnistunut tarkoituksessaan. Samalla tavalla me olimme tehty Jumalan kuvaksi osua maaliin siinä, kuinka suhtaudumme Häneen ja kohtelemme muita. ‘Synti’ tarkoittaa tämän meille tarkoitetun tarkoituksen, tai tavoitteen, menettämistä.
Meillä on ongelma. Me olemme turmeltuneita siitä kuvasta, joksi meidät alun perin tehtiin, ja nyt emme tavoita moraalista toimintaamme. Mutta Jumala ei jättänyt meitä avuttomuuteen. Hänellä oli suunnitelma pelastaa meidät, ja tästä syystä evankeliumi tarkoittaa kirjaimellisesti ‘hyviä uutisia’ – koska tämä suunnitelma on hyvä uutinen, että Hän pelastaa meidät. Jumala ei odottanut Aabrahamiin asti ilmoittaa tästä uutisesta; hän ilmoitti sen ensin siinä keskustelussa Aadamin ja Eevan kanssa. Katsotaan tätä ensimmäistä Hyvää Uutis ilmoitusta seuraavaksi.