Olemme nähneet että “Kristus” on Vanhan Testamentin nimike. Katsotaanpa nyt tätä kysymystä: oliko Jeesus Nasaretilainen se “Kristus”, joka ennustettiin Vanhassa Testamentissa?
Daavidin suvusta
Vanhan Testamentin psalmi 132, joka kirjoitettiin 1000 vuotta ennen Jeesuksen elämää, sisälsi erityisen profetian. Sinä luki:
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: “Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti.”
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 “Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Psalmien 132:10-17
Voit nähdä, että kauan ennen Jeesusta juutalaiset psalmit ennustivat, että Jumalan voideltu henkilö (eli “Kristus”) tulisi Daavidilta. Tästä syystä evankeliumit osoittavat Jeesuksen olevan Daavidista – he haluavat meidän näkevän, että Jeesus toteuttaa tämän profetian.
Oliko Jeesus todella Daavidin sukua?
Mutta mistä me tiedämme, että he eivät vain muodostaneet sukuluettelot saadakseen “täyttymyksen”? He suhtautuivat myötätuntoisesti Jeesukseen ja halusivat siksi ehkä liioitella totuutta.
Kun yritetään saada selville, mitä todella tapahtui, auttaa olla vihamielisien todistajien todistukset. Vihamielinen todistaja oli paikalla nähdäkseen tosiasiat, mutta hän ei ole samaa mieltä yleisen uskomuksen kanssa, joten hänellä on motiivi kumota todistus, joka saattaa olla väärä. Oletetaan, että henkilöiden A:n ja B:n välillä tapahtui auto-onnettomuus. Molemmat syyttävät toisiaan onnettomuudesta – he ovat siis vihamielisiä todistajia. Jos henkilö A sanoo nähneensä henkilön B:n lähettävän tekstiviestejä juuri ennen onnettomuutta, ja henkilö B myöntää tämän, voimme olettaa, että tämä osa kiista on totta, koska henkilöllä B:llä ei ole mitään hyödyllistä suostuessaan tähän kohtaan.
Samalla tavalla, vihamielisten historiallisten todistajien katsominen voi auttaa meitä päättämään, mitä ihan oikeesti tapahtui Jeesuksen kanssa. Uuden Testamentin tutkija, tohtori FF Bruce, tutki juutalaisten rabbien viittauksia Jeesukseen Talmudissa ja Mishnassa. Hän pani merkille seuraavan kommentin Jeesuksesta:
Ulla sanoi: Uskotko, että hänelle (eli Jeesukselle) olisi niin innokkaasti etsitty puolustusta? Hän oli pettäjä, ja armollinen sanoo: ”Älä säästä häntä äläkä kätke häntä” [Moos 13:9] Jeesuksen kanssa oli toisin, sillä hän oli lähellä kuningaskuntaa” s. 56
FF Bruce tekee tämän huomautuksen tästä rabbiinisesta lausunnosta:
Kuvaus on, että he yrittivät löytää puolustusta hänelle (tästä löytyy anteeksipyyntö kristittyjä vastaan). Miksi he yrittäisivät puolustaa yhtä sellaisilla rikoksilla? Koska hän oli “lähellä kuninkuutta” eli Daavidin. s. 57
Toisin sanoen, vihamieliset juutalaiset rabbit eivät kiistäneet evankeliumikirjoittajien väitteen, jonka mukaan Jeesus olisi Daavidista. He eivät hyväksyneet Jeesuksen väitettä ‘Kristukselle’ ja vastustivat häntä koskevia evankeliumin väitteitä, mutta he myönsivät silti Jeesuksen kuuluneen Daavidin kuninkaalliseen perheeseen. Tiedämme siis, että evankeliumin kirjoittajat eivät yksinkertaisesti keksineet sitä saadakseen “täyttymyksen”. Jopa vihamieliset todistajat ovat tästä samaa mieltä.
Syntyikö hän neitsyestä?
On aina mahdollista, että tämä profetia toteutui “sattumalta”. Mukana oli myös muita kuninkaallisista perheistä. Mutta neitseestä syntynyt! Ei ole mahdollista, että tämä voisi tapahtua “vahingossa”. Se on joko: 1) väärinkäsitys, 2) petos tai 3) ihme – muuta vaihtoehtoa ei ole.
Neitseellistä syntymää vihjattiin alussa, Aadamin kanssa. Uudessa Testamentissa Luukas ja Matteus sanovat selvästi, että Maria sai Jeesuksen, ollessaan neitsyt. Matteus väitti myös, että tämä oli Jesajan (noin 750 eKr.) ennustuksen täyttymys, joka sanoi:
14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. (eli Jumala kanssamme‘) Jesajan 7:14 (ja lainattu Matteus 1:23:ssa täyttymyksenä)
Ehkä tämä oli vain väärinkäsitys. Alkuperäinen heprea הָעַלְמָ֗ה (lausuttu haalmah), ja käännetty “neitsyt”, voi tarkoittaa myös “nuorta neitoa” eli nuorta naimatonta naista. Ehkä tämä oli kaikki, mitä Jesaja tarkoitti sanoa, kauan sitten vuonna 750 eKr. Mutta koska Matteus ja Luukas halusivat kunnioittaa Jeesusta, he ymmärsivät Jesajan väärin tarkoittavan “neitsyttä”, kun hän todella tarkoitti “nuorta naista”. Kun lisätään Marian valitettava raskaus ennen avioliittoaan, siitä kehittyi “jumalallinen täyttymys” Jeesuksen syntymässä.
Monet ihmiset ovat antaneet minulle tällaisen selityksen, eikä tätä voi kumota, koska on mahdotonta todistaa, onko joku neitsyt vai ei. Mutta selitys ei ole niin yksinkertainen. Septuagintassa oli juutalainen käännös heprean Vanhasta Testamentista kreikaksi, vuonna 250 eKr. – kaksisataaviisikymmentä vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kuinka nämä juutalaiset rabbit käänsivät Jesajan 7:14:n hepreasta kreikaksi? Käännettiinkö se “nuori nainen” vai “neitsyt”? Vaikka monet ihmiset näyttävät tietävän, että alkuperäinen heprea הָעַלְמָ֗ה voi tarkoittaa joko ”nuorta naista” tai ”neitsyttä”, kukaan ei tuo esiin Septuaginta todistajaa, joka kääntää sen sanaksi παρθένος (lausutaan parthenos), joka tarkoittaa nimenomaan “neitsyttä”. Toisin sanoen, johtavat juutalaiset rabbit vuonna 250 eKr. ymmärsivät heprealaisen Jesajan profetian tarkoittavan ”neitsyttä”, eikä ”nuorta naista” – yli kaksisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Evankeliumin kirjoittajat tai varhaiskristityt eivät keksineet “neitseestä syntymää”. Se oli juutalaista kauan ennen Jeesuksen tuloa.
Miksi johtavat juutalaiset tutkijat tekisivät vuonna 250 eKr. niin fantastisen käännöksen, että Neitsyellä oli poika? Jos luulet sen johtuvan siitä, että he olivat taikauskoisia ja epätieteellisiä, mietitään uudestaan. Ihmiset olivat siihen aikaan maanviljelijöitä. He tiesivät kuinka jalostus toimii. Satoja vuosia ennen Septuagintaa, Aabraham ja Saara tiesivät, että tietyn iän jälkeen tuli vaihdevuodet ja sen jälkeen synnytys oli mahdotonta. Ei, tutkijat vuonna 250 eKr. eivät tienneet nykyaikaista kemiaa ja fysiikkaa, mutta he ymmärsivät kuinka eläimet ja ihmiset lisääntyvät. He olisivat tienneet, että oli mahdotonta saada Neitsyt syntymän. Mutta he eivät vetäytyneet takaisin ja käännyttäneet sitä “nuoreksi naiseksi” Septuagintassa. Ei, he ilmoittivat mustavalkoisesti, että Neitsyt saisi pojan.
Marian konteksti
Ajattele nyt tämän tarinan täyttymistä. Vaikka ei voida todistaa, että Maria oli neitsyt, hän oli huomattavasti siinä ainoassa ja hyvin lyhyessä elämänvaiheessa, jossa se voisi jäädä avoimeksi kysymykseksi. Tämä oli suurten perheiden aikaa. Kymmenenlapsiset perheet olivat yleisiä. Mikä oli mahdollisuus, että Jeesus olisi vanhin lapsi? Koska jos hänellä olisi ollut vanhempi veli tai sisar, tietäisimme varmasti, ettei Maria ollut neitsyt. Meidän aikanamme, kun perheissä on noin 2 lasta, mahdollisuus on 50-50, mutta silloin se oli lähempänä 1:10:tä. Mahdollisuus oli 9/10, että neitseellinen “täyttymä” vain hylättäisiin sillä yksinkertaisella tosiasialla, että Jeesuksella oli vanhempi sisarus – mutta (todennäköisyyttä vastaan) hänellä ei ollut.
Ajattele nyt Maryn kihlauksen merkittävää ajoitusta. Jos hän olisi ollut naimisissa edes muutaman päivän, neitseellinen “täyttymys” voitaisiin jälleen yksinkertaisesti hylätä. Toisaalta, jos hän ei olisi vielä ollut kihloissa ja hänen olisi todettu olevan raskaana, hänellä ei olisi ollut sulhasta, joka huolehtisi hänestä. Siinä kulttuurissa raskaana olevana, mutta sinkkuna naisena, hänen olisi pitänyt jäädä yksin – jos hänen olisi annettu elää.
Ne ovat juuri nämä merkittävät ja epätodennäköiset “sattumat” jotka tekevät tämän neitseestä syntymän mahdottomaksi kumota. Näitä sattumuksia ei odoteta, vaan pikemminkin ne osoittavat tasapainon ja ajoituksen tunteen, ikään kuin mieli järjestäisi tapahtumia osoittaakseen suunnitelmaa ja tarkoitusta.
Jos Maria olisi ollut naimisissa ennen Jeesuksen syntymää, tai jos Jeesuksella olisi vanhempia sisaruksia, niin vihamieliset juutalaiset todistajat olisivat varmasti huomauttaneet siitä. Sen sijaan näyttää siltä, että he ovat jälleen kerran samaa mieltä evankeliumin kirjoittajien kanssa tästä asiasta. FF Bruce panee merkille tämän, kun hän selittää, kuinka Jeesus mainitaan rabbien kirjoituksissa:
Jeesusta kutsutaan rabbiinisessa kirjallisuudessa nimellä Jeesus ben Pantera tai Ben Pandira. Tämä saattaa tarkoittaa “pantterin poikaa”. Todennäköisin selitys on, että se on partenoksen, kreikan sanan “neitsyt” turmeltuminen ja syntyi kristillisistä viittauksista häneen neitsyen poikana (s. 57-58)
Nykyään, Jeesuksen aikaan, vallitsee vihamielisyys Jeesusta ja evankeliumin väitteitä vastaan. Silloin, kuten nytkin, häntä vastustettiin voimakkaasti. Mutta ero on siinä, että silloin niitäkin oli todistajia, ja vihamielisinä todistajina he eivät kiistäneet joitakin perusasioita, jotka he voisivat ehdottomasti kumota, jos nämä seikat olisivat keksitty tai olleet virheellisiä.