Tekstikritiikki ja Raamattu
Tieteellisessä ja koulutettussa aikakaudessamme, kyseenalaistamme monet aiempien sukupolvien uskomukset. Tämä skeptisyys koskee erityisesti Raamattua. Monet meistä kyseenalaistavat Raamatun luotettavuutta. Se johtuu siitä, mitä tiedämme Raamatusta. Loppujen lopuksi, Raamattu kirjoitettiin yli kaksituhatta vuotta sitten. Suurimmassa osassa näistä vuosituhansista, ei ole ollut painokoneita, kopiokoneita, tai kustannusyhtiöitä. Joten alkuperäisiä käsikirjoituksia kopioitiin käsin, sukupolvi toisensa jälkeen, kun kielet kuolivat ja uusia syntyi, kun imperiumit vaihtuivat ja uusia voimia nousi. Koska alkuperäiset käsikirjoitukset ovat kadonneet pitkään, mistä tiedämme, että se, mitä luemme nykyään Raamatusta, on sitä, mitä alkuperäiset kirjoittajat todella kirjoittivat? Vai onko Raamattua muutettu tai turmeltunut, kenties kirkon johtajat tai papit ja munkit, jotka ovat halunneet muuttaa sen sanomaa tarkoitukseensa sopivaksi?
Tekstikritiikin periaatteet
Luonnollisesti, tämä kysymys koskee kaikkia muinaisia kirjoituksia. Alla oleva aikajana kuvaa prosessia, jolla kaikki muinaiset kirjoitukset ovat säilytetty ajan mittaan. Se näyttää esimerkin muinaisesta asiakirjasta, joka oli kirjoitettu 500 eKr. (tämä päivämäärä on valittu satunnaisesti). Tämä alkuperäinen ei kuitenkaan säily loputtomiin, joten ennen kuin se rappeutuu, katoaa, tai tuhoutuu, siitä tehdään käsikirjoituskopio (ensimmäinen kopio). Ammattilainen luokka, kirjanoppineet, teki kopiointityöt. Vuosien kuluessa, kopiosta tehdään lisää kopioita (toinen kopio & kolmas kopio). Jossain vaiheessa kopiota säilytetään niin, että se on silti olemassa nykyään (kolmas kopio). Esimerkissämme tämä olemassa oleva kopio kirjoitettiin 500 jKr. Tämä tarkoittaa, että aikaisin, josta voimme tietää asiakirjan tilasta, on vasta vuodesta 500 jKr. Näin ollen, ajanjakso 500 eKr. – 500 jKr (merkitty x kaaviossa) on ajanjakso, jossa emme voida tehdä kopioiden varmentamista, koska kaikki tämän ajanjakson käsikirjoitukset ovat kadonneet. Esimerkiksi, jos kopiointivirheitä (tahallisia tai muita) on tehty, kun
toinen kopio tehtiin ensimmäisestä kopiosta, emme pystyisi havaitsemaan niitä, koska näitä asiakirjoja ei voida enää verrata toisiinsa. Tämä ajanjakso ennen nykyisiä kopioita (jakso x) on siis tekstin epävarmuuden väli. Näin ollen, tekstin luotettavuuteen liittyviin kysymyksiin vastaamiseen käytetty periaate on tarkastella tämän ajanjakson pituutta. Mitä lyhyempi tämä väli (”x‘” kaaviossa), sitä enemmän luotamme asiakirjan täsmälliseen säilymiseen nykypäiväämme, koska epävarmuusjakso lyhenee.
Tietenkin, nykyään asiakirjasta on yleensä olemassa useampi kuin yksi käsikirjoituskopio. Oletetaan, että meillä on kaksi tällaista käsikirjoituskopiota, ja kummankin samasta osiosta löydämme seuraavan lauseen:
Alkuperäinen kirjoittaja oli joko kirjoittanut Joan VAI Johannes, ja toinen näistä käsikirjoituksista sisältää kopiointivirheen. Kysymys kuuluu – Kummassa on vika? Saatavilla olevista käsikirjoituksista on erittäin vaikea määrittää.
Oletetaan nyt, että löysimme kaksi muuta käsikirjoitettua kopiota samasta teoksesta, kuten alla on esitetty:
Nyt on helpompi päätellä, missä käsikirjoituksessa on virhe. On todennäköisempää, että virhe tehdään kerran, kuin että sama virhe toistetaan kolme kertaa, joten on todennäköistä, että käsikirjoituksessa #2 on kopiovirhe ja kirjoittaja kirjoitti aiheesta Joan, Ei Johannes.
Tämä yksinkertainen esimerkki havainnollistaa toista periaatetta, jota käytetään käsikirjoituksen eheyden tarkistamiseen – mitä enemmän olemassa olevia käsikirjoituksia on saatavilla, sitä helpompi on havaita ja korjata virheet, ja arvioida alkuperäisen sisällön.
Klassisten kreikkalais-roomalaisten kirjoitusten tekstikritiikki verrattuna Uuteen Testamenttiin
Nyt meillä on kaksi näyttöön perustuvaa indikaattoria, joita käytetään muinaisten asiakirjojen tekstin luotettavuuden määrittämiseen: 1) mittaamalla alkuperäisen koostumuksen ja vanhimpien olemassa olevien käsikirjoituskopioiden välistä aikaa, ja 2) laskemalla olemassa olevien käsikirjoituskopioiden lukumäärään. Koska nämä indikaattorit koskevat mitä tahansa muinaista kirjoitusta, voimme soveltaa niitä hyväksyttyihin historiallisiin teoksiin, kuten alla olevissa taulukoissa (1) on tehty.
| Kirjailija | Kirjoitettu | Varhaisin kopio | Aikajänne | # |
| Caesar | 50 eKr | 900 jKr | 950 v | 10 |
| Plato | 350 eKr | 900 jKr | 1250 v | 7 |
| Aristoteles* | 300 eKr | 1100 jKr | 1400 v | 5 |
| Thukydides | 400 eKr | 900 jKr | 1300 v | 8 |
| Herodotus | 400 eKr | 900 jKr | 1300 v | 8 |
| Sofokles | 400 eKr | 1000 jKr | 1400 v | 100 |
| Tacitus | 100 jKr | 1100 jKr | 1000 v | 20 |
| Plinius | 100 jKr | 850 jKr | 750 v | 7 |
* mistä tahansa työstä
Nämä kirjailijat edustavat antiikin suurimpia klassisia kirjailijoita – kirjoituksia, jotka ovat muokanneet länsimaisen sivilisaation kehityksen. Keskimäärin, ne ovat siirtynyt meille 10-100 käsikirjoituksesta, jotka ovat säilyneet vain noin 1000 vuotta alkuperäisen kirjoittamisen jälkeen. Tieteellisestä näkökulmasta tätä dataa voidaan pitää kontrollikokeena, koska se sisältää tietoja (klassinen historia ja filosofia), jotka tutkijat ja yliopistot hyväksyvät ja käyttävät maailmanlaajuisesti.
Seuraavassa taulukossa verrataan Uuden Testamentin kirjoituksia näiden kriteerien mukaisesti (2). Tätä voidaan pitää kokeellisena tietonamme, jota verrataan kontrollitietoihimme, aivan kuten missä tahansa tieteellisessä tutkimuksessa.
| MSS | Kirjoitettu | MSS:n päivämäärä | Aikajänne |
| John Rylan | 90 jKr | 130 jKr | 40 v |
| Bodmer Papyrus | 90 jKr | 150-200 jKr | 110 v |
| Chester Beatty | 60 jKr | 200 jKr | 20 v |
| Codex Vaticanus | 60-90 jKr | 325 jKr | 265 v |
| Codex Sinaiticus | 60-90 jKr | 350 jKr | 290 v |
Tämä taulukko antaa vain lyhyen kohokohdan joistakin olemassa olevista käsikirjoituksista. Uuden Testamentin käsikirjoitusten määrä on niin suuri, että olisi mahdotonta luetella niitä kaikkia taulukkoon. Kuten eräs tutkija (3), joka vietti vuosia tämän asian tutkimiseen, toteaa:
“Meillä on nykyään yli 24000 MSS-kopiota Uuden Testamentin osista… Mikään muu antiikin dokumentti ei edes lähesty näitä lukuja ja todistusta. Vertailun vuoksi, Homerin ILIAD on toinen, 643 MSS:llä, jotka ovat edelleen säilyneet.
Johtava tutkija British Museumista (4) vahvistaa tämän:
“Oppineet ovat tyytyväisiä siihen, että heillä on oleellisesti hallussaan tärkeimpien kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden oikea teksti… mutta meidän tietomme heidän kirjoituksistaan riippuu vain kourallisesta MSS:stä, kun taas UT:n MSS:itä lasketaan … tuhansilla”
Uuden Testamentin tekstikritiikki ja Konstantinus
Ja huomattava osa näistä käsikirjoituksista ovat erittäin vanhoja. Omistan kirjan varhaisimmista Uuden Testamentin asiakirjoista. Esittely alkaa sanoilla:
“Tämä kirja sisältää transkription 69:stä vanhimmasta Uuden Testamentin käsikirjoituksista… jotka ovat päivätty 2. vuosisadalta 4. vuosisadan alkuun (100-300 jKr) … ja sisältää noin 2/3 Uuden Testamentin tekstistä” (5)
Tämä on merkittävää, koska nämä käsikirjoitukset ovat tulleet ennen Rooman keisari Konstantinusta (noin 325 jKr.) ja katolisen kirkon valtaannousua, joita molempia joskus syytetään Raamatun tekstin muuttamisesta. Voimme itse asiassa testata tätä väitettä, vertaamalla Konstantinusta edeltäviä tekstejä (koska meillä on niitä) myöhemmin tuleviin teksteihin. Kun teemme niin, huomaamme, että ne ovat samat. Tekstien viesti vuodelta 200 jKr. on sama kuin vuodelta 1200 jKr. Katolinen kirkko tai Konstantinus eivät muuttaneet Raamattua. Se ei ole uskonnollinen lausunto, se perustuu yksinomaan tieteelliseen tietoon. Alla oleva kuva havainnollistaa niiden käsikirjoitusten aikajanaa, joihin Raamatun Uusi Testamentti perustuu.
Raamatun tekstikritiikin vaikutukset
Joten mitä voimme päätellä tästä? Varmasti ainakin siinä, mitä voimme objektiivisesti mitata, Uusi Testamentti on vahvistettu paljon enemmän kuin mikään muu klassinen teos. Tuomio, johon todisteet pakottavat meidät, voidaan tiivistää parhaiten seuraavalla (6):
“Uuden Testamentin tuloksena olevaan tekstiin suhtautuminen skeptisesti tarkoittaa sitä, että koko klassinen antiikin annetaan luisua hämärään, sillä mikään muu antiikin aikakauden dokumentti ei ole yhtä hyvin todistettu bibliografisesti kuin Uusi Testamentti.”
Tämä akateemikko sanoo, että ollaksemme johdonmukaisia, jos päätämme epäillä Raamatun säilymisen luotettavuutta, meidän pitäisi hylätä kaikki, mitä tiedämme klassisesta historiasta yleensä – ja tätä yksikään perehtynyt historioitsija ei ole koskaan tehnyt. Tiedämme, että Raamatun tekstejä ei ole muutettu, kuin aikakaudet, kielet ja imperiumit ovat tulleet ja menneet, koska varhaisimmat olemassa olevat MSS:t ovat ennen näitä tapahtumia. Tiedämme esimerkiksi, että yksikään liian innokas keskiaikainen munkki ei ole lisännyt Jeesuksen ihmeitä Raamatun kertomukseen, koska meillä on käsikirjoituksia, jotka ovat päivätty ennen keskiaikaisia munkkeja ja kaikki nämä vanhentuneet käsikirjoitukset sisältävät myös ihmeellisiä kertomuksia Jeesuksesta.
Entä Raamatun käännös?
Mutta entä kääntämiseen liittyvät virheet, ja se, että Raamatusta on nykyään niin monia eri versioita? Eikö tämä osoita, että on mahdotonta määrittää tarkasti, mitä alkuperäiset kirjoittajat todella kirjoittivat?
Ensin meidän on selvitettävä yleinen väärinkäsitys. Monet ihmiset ajattelevat, että Raamattu on nykyään käynyt läpi pitkän sarjan käännösvaiheita, jolloin jokainen uusi kieli on käännetty edellisestä, sarja jotakuinkin näin: kreikka -> latina -> keskiaikainen englanti -> Shakespearen englanti -> moderni englanti -> muut nykykielet. Itse asiassa, Raamatut kaikilla kielillä nykyään käännetään suoraan alkuperäisestä kielestä. Uudessa Testamentissa käännös on: kreikka -> moderni kieli, ja Vanhassa testamentissa käännös on heprea -> moderni kieli. Kreikan ja heprean perustekstit ovat vakioita. Joten erot Raamatun versioissa johtuvat siitä, kuinka lingvistit päättävät kääntää lauseita vastaanottajan kielelle.
Laajan kreikaksi kirjoitetun klassisen kirjallisuuden ansiosta (Uuden Testamentin alkuperäinen kieli) on tullut mahdolliseksi kääntää tarkasti alkuperäisten kirjoittajien alkuperäiset ajatukset ja sanat. Itse asiassa, erilaiset modernit versiot todistavat tämän. Lue esimerkiksi tämä tunnettu säe yleisimmistä versioista, ja huomaa sanamuodon pieni ero, mutta ajatuksen ja merkityksen johdonmukaisuus:
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Roomalaisille 6:23
Voit nähdä, että käännösten välillä ei ole erimielisyyttä – niissä sanotaan täsmälleen sama asia, vain hieman erilaisella sanankäytöllä.
Yhteenvetona voidaan todeta, ettei aika eikä käännös ole turmellut alkuperäisissä raamatullisissa käsikirjoituksissa esitettyjä ajatuksia, piilottaakseen niitä meiltä nykyään. Voimme tietää, että Raamattu lukee nykyään tarkasti sen, mitä kirjoittajat todella kirjoittivat tuolloin. Se on tekstillisesti luotettava. On tärkeää ymmärtää, mitä tämä tutkimus näyttää ja ei näytä. Tämä ei todista, että Raamattu on välttämättä Jumalan Sana. Voidaan väittää, että vaikka Raamatun kirjoittajien alkuperäiset ideat onkin välitetty meille tarkasti tänään, se ei todista tai osoita, että nämä alkuperäiset ideat olisivat koskaan olleet oikeita alunperin (tai edes sitä, että ne ovat Jumalalta). Tarpeeksi totta. Mutta Raamatun tekstin luotettavuuden ymmärtäminen tarjoaa lähtökohdan, josta voi alkaa vakavasti tutkimaan Raamattua nähdäkseen, voidaanko myös joihinkin näistä muista kysymyksistä vastata, ja saada tietoa siitä, mikä sen viesti on. Raamattu väittää, että sen sanoma on Jumalan siunaus. Entä jos on mahdollisuus, että tämä on totta? Käytä aikaa oppiaksesi joitakin tärkeitä Raamatun tapahtumia, jotka selostetaan tällä verkkosivustolla.
1. Otettu McDowell, J. Todisteet, jotka vaativat tuomion. 1979. s. 42-48
2. Mukavuus, PW Raamatun alkuperä, 1992. s. 193
3. McDowell, J. Todisteet, jotka vaativat tuomion. 1979. s. 40
4. Kenyon, FG (entinen British Museumin johtaja) Raamattumme ja muinaiset käsikirjoitukset. 1941 s. 23
5. Comfort, PW “Varhaisimpien Uuden testamentin kreikkalaisten käsikirjoitusten teksti”. p. 17. 2001
6. Montgomery, Historia ja kristinusko. 1971. s. 29