Erilaisista syistä, joita esitetään kieltämään kaikkivoivan ja rakastavan Luojan olemassaolo, tämä on usein listan kärjessä. Logiikka vaikuttaa melko suoraviivaiselta. Jos Jumala on kaikkivaltias ja rakastava, silloin hän voi hallita maailmaa ja hallitsisi sitä meidän hyvinvointimme vuoksi. Maailma on kuitenkin niin täynnä kärsimystä, tuskaa ja kuolemaa, että Jumalan ei joko tarvitse olla olemassa, hänellä ei saa olla kaikkea valtaa tai hän ei ehkä ole rakastava. Pohdi joitakin ajatuksia niiltä, jotka ovat väittäneet tätä asiaa.
“Luonnollisessa maailmassa vuosittain tapahtuvan kärsimyksen kokonaismäärä ylittää kaiken kunnollisen harkinnan. Sen minuutin aikana, joka minulta kuluu tämän lauseen kirjoittamiseen, tuhansia eläimiä syödään elävältä, monet muut juoksevat henkensä edestä vinkuen pelosta, toisia raastavat loiset syövät hitaasti sisältäpäin, tuhannet kaikenlaiset kuolevat nälkään, janoon ja tauteihin.”
Dawkins, Richard, “God’s Utility Function”, Scientific American, vol. 273 (marraskuu 1995), s. 80-85.
Karu ja väistämätön todellisuus on, että kaikki elämä perustuu kuolemaan. Jokaisen lihansyöjäolennon on tapettava ja ahmittava toinen olento… Miten rakastava Jumala voisi luoda tällaisia kauheuksia? …Ei varmasti olisi kaikkitietävän jumaluuden toimivallan ulkopuolella luoda eläinmaailma, joka voisi säilyä ja jatkua ilman kärsimystä ja kuolemaa.
Charles Templeton, Jäähyväiset Jumalalle. 1996 p 197-199
Sukellettaessa tähän kysymykseen huomaamme kuitenkin nopeasti, että se on monimutkaisempi kuin miltä se aluksi näyttää. Luojan poistaminen kaatuu ristiriitaan. Raamatun täydellisen vastauksen ymmärtäminen tähän kysymykseen antaa voimakasta toivoa kärsimyksen ja kuoleman edessä.
Raamatullisen maailmankuvan rakentaminen
Tarkastellaan tätä kysymystä laatimalla huolellisesti raamatullinen maailmankuva. Raamatun lähtökohtana on, että Jumala on olemassa ja että hän on todellakin kaikkivoipa, oikeudenmukainen, pyhä ja rakastava. Yksinkertaisesti sanottuna hän on aina. Hänen voimansa ja olemassaolonsa ei riipu mistään muusta. Ensimmäinen kaavio havainnollistaa tätä.
Jumala loi sitten omasta tahdostaan ja voimastaan luonnon tyhjästä (ex nihilo). Kuvaamme Luonnon toisessa kaaviossa pyöreänä ruskeana suorakulmiona. Tämä suorakulmio sisältää ja sisältää kaiken maailmankaikkeuden massa-energian sekä kaikki fysikaaliset lait, joiden mukaan maailmankaikkeus toimii. Lisäksi kaikki elämän luomiseen ja ylläpitämiseen tarvittava tieto sisältyy siihen. Näin ollen DNA, joka koodaa proteiineja, jotka käyttävät kemian ja fysiikan fysikaalisia lakeja, sisältyy myös luontoon. Tämä laatikko on valtava, mutta ratkaisevaa on, että se ei ole osa Jumalaa. Luonto on Hänestä erillinen, ja sitä edustaa Luonto-laatikko erillään Jumalaa edustavasta pilvestä. Jumala käytti voimaansa ja tietoaan luodakseen Luonnon, joten havainnollistamme tätä Jumalasta Luontoon menevällä nuolella.
Ihminen luotu Jumalan kuvaksi
Sitten Jumala loi ihmisen. Ihminen koostuu aineesta-energiasta sekä samasta biologisesta DNA-informaatiorakenteesta kuin muu luomakunta. Osoitamme tämän sijoittamalla ihmisen luontolaatikon sisään. Oikeakulmainen nuoli havainnollistaa, että Jumala rakensi ihmisen luonnon elementeistä. Jumala loi kuitenkin ihmiselle myös ei-materiaalisia, hengellisiä ulottuvuuksia. Raamattu kutsuu tätä ihmisen erityispiirrettä nimellä “Jumalan kuvaksi luotu” (tarkemmin täällä). Näin Jumala antoi ihmiselle hengellisiä kykyjä, valmiuksia ja ominaisuuksia, jotka ylittävät aine-energian ja fysikaaliset lait. Havainnollistamme tätä toisella nuolella, joka tulee Jumalasta ja menee suoraan ihmiseen (ja jossa on merkintä ‘Jumalan kuva’).
Sisko Luonto, ei luontoäiti
Jumala on luonut sekä luonnon että ihmisen, ja ihminen koostuu aineellisesti luonnosta ja asuu luonnon sisällä. Tunnistamme tämän muuttamalla tunnettua sanontaa “luontoäidistä”. Luonto ei ole äitimme, vaan pikemminkin luonto on sisaremme. Tämä johtuu siitä, että raamatullisen maailmankuvan mukaan sekä luonto että ihminen ovat Jumalan luomia. Tämä ajatus ‘sisarluonnosta’ kuvaa sitä, että ihmisellä ja luonnolla on yhtäläisyyksiä (kuten sisaruksilla on), mutta myös sitä, että molemmat ovat peräisin samasta lähteestä (kuten sisaruksilla on). Ihminen ei tule luonnosta, vaan koostuu luonnon elementeistä.
Luonto: Miksi Jumala?
Nyt huomaamme, että luonto on julma eikä se toimi niin, että oikeudenmukaisuudella olisi mitään merkitystä. Lisäämme tämän ominaisuuden luonnolle kaavioomme. Dawkins ja Templeton artikuloivat tämän taidokkaasti edellä. Heidän viitoitustaan seuraten palaamme takaisin Luojaan ja kysymme, miten Hän on voinut luoda näin moraalittoman Luonnon. Tätä moraalista argumenttia ohjaa synnynnäinen kykymme moraaliseen päättelyyn, jonka Richard Dawkins niin kaunopuheisesti ilmaisi.
Moraalisia päätöksiämme ohjaa universaali moraalinen kielioppi … Kuten kieli, moraalisen kielioppimme muodostavat periaatteet ovat tietoisuutemme tutkan alapuolella.”
Richard Dawkins, The God Delusion. s. 223.
Maallinen maailmankuva – Luontoäiti
Kun emme löydä mieleistämme vastausta, monet hylkäävät ajatuksen transsendentista Luojasta, joka loi sekä luonnon että ihmiskunnan. Nyt maailmankatsomuksestamme on tullut maallinen, ja se näyttää seuraavalta.
Olemme poistaneet Jumalan syyksi, joka on luonut meidät, ja siten olemme poistaneet myös ihmisen erityispiirteen, joka on “Jumalan kuva”. Tämä on Dawkinsin ja Templetonin ajama maailmankatsomus, joka läpäisee nykyään länsimaisen yhteiskunnan. Jäljelle jää vain luonto, massa-energia ja fysikaaliset lait. Niinpä kertomusta muutetaan sanomalla, että luonto loi meidät. Tuossa kertomuksessa naturalistinen evoluutioprosessi synnytti ihmisen. Luonto on tässä näkemyksessä todella äitimme. Tämä johtuu siitä, että kaiken meissä, kyvyissämme, kykyissämme ja ominaisuuksissamme on oltava peräisin Luonnosta, koska muuta syytä ei ole.
Moraalinen dilemma
Mutta tästä pääsemmekin dilemmaan. Ihmisillä on edelleen moraalinen kyky, jota Dawkins kuvaa “moraaliseksi kieliopiksi”. Mutta miten amoraalinen (ei moraaliton, kuten huono moraali, vaan amoraalinen siten, että moraali ei yksinkertaisesti kuulu luontoon) luonto tuottaa olentoja, joilla on kehittynyt moraalinen kielioppi? Toisin sanoen moraalinen argumentti sitä vastaan, että Jumala johtaisi epäoikeudenmukaista maailmaa, edellyttää, että oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta todella on olemassa. Mutta jos pääsemme eroon Jumalasta, koska maailma on “epäoikeudenmukainen”, mistä me sitten alun perin saamme käsityksen “oikeudenmukaisuudesta” ja “epäoikeudenmukaisuudesta”? Luonto itsessään ei osoita aavistustakaan moraalisesta ulottuvuudesta, joka sisältäisi oikeudenmukaisuuden.
Kuvitelkaa maailmankaikkeus ilman aikaa. Voiko joku olla “myöhässä” tällaisessa maailmankaikkeudessa? Voiko joku olla “paksu” kaksiulotteisessa maailmankaikkeudessa? Samoin päätimme, että moraaliton Luonto on ainoa syymme. Joten löydämme itsemme moraalittomasta maailmankaikkeudesta valittamassa, että se on moraaliton? Mistä tämä kyky havaita ja järkeillä moraalisesti on peräisin?
Jumalan poistaminen yhtälöstä ei ratkaise ongelmaa, jonka Dawkins ja Templeton niin kaunopuheisesti artikuloivat edellä.
Raamatullinen selitys kärsimykselle, kivulle ja kuolemalle
Raamatullinen maailmankatsomus vastaa kivun ongelmaan, mutta se ei luo ongelmaa selittää, mistä moraalinen kielioppimme on peräisin. Raamattu ei yksinkertaisesti vahvista teismiä eli sitä, että Luoja Jumala on olemassa. Se myös artikuloi luontoon tulleen katastrofin. Raamatun mukaan ihminen kapinoi Luojaansa vastaan, ja siksi on olemassa kärsimystä, kipua ja kuolemaa. Tutustu selontekoon täällä, ja sen seuraukset on selitetty myös täällä.
Miksi Jumala salli kivun, kärsimyksen ja kuoleman tulon ihmisen kapinan seurauksena? Mieti kiusauksen ja siten ihmisen kapinan ydintä.
“Sillä Jumala tietää, että kun syöt siitä, sinun silmäsi aukeavat, ja sinä tulet Jumalan kaltaiseksi: tiedät hyvän ja pahan.”
Genesis 3:5
Ihmisen ensimmäiset esi-isät joutuivat kiusaukseen “olla Jumalan kaltaisia, tuntea hyvä ja paha”. ‘Tietäminen’ ei tässä tarkoita tietämistä siinä mielessä, että oppisimme tosiasioita tai totuuksia, kuten me saattaisimme tietää maailman pääkaupungit tai osata kertotauluja. Jumala tietää, ei siinä mielessä, että oppisimme, vaan siinä mielessä, että hän päättää. Kun päätimme “tietää” Jumalan tavoin, otimme tehtäväksi päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Voimme sitten laatia säännöt valintamme mukaan.
Tuosta kohtalokkaasta päivästä lähtien ihmiskunta on kantanut mukanaan tätä vaistoa ja luonnollista halua olla oma jumalansa ja päättää itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Siihen asti Luoja-Jumala oli tehnyt luonnosta ystävällisen ja meitä hyvin palvelevan sisaremme. Mutta tästä hetkestä lähtien Luonto muuttuisi. Jumala määräsi Kirouksen:
“Kirottu olkoon maa sinun tähtesi;
Genesis 3: 17-19
tuskallisen työn kautta syöt siitä ruokaa
kaikki elämäsi päivät.
18 Se tuottaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta,
ja syöt pellon kasveja.
19 Kulmasi hiki
syöt ruuan
kunnes palaat maahan,
koska siitä sinut otettiin;
pölyksi olet
ja pölyksi palaat.”
Kirouksen rooli
Kirouksessa Jumala niin sanotusti muutti luonnon sisarestamme sisarpuoliksemme. Romanttisissa tarinoissa sisarpuoli hallitsee ja alistaa sankarittaren. Samoin sisarpuoli, luonto, kohtelee meitä nyt ankarasti, hallitsee meitä kärsimyksellä ja kuolemalla. Typeryydessämme luulimme voivamme olla Jumala. Luonto julmana sisarpuolenamme palauttaa meidät jatkuvasti todellisuuteen. Se muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että vaikka kuvittelisimme toisin, emme ole jumalia.
Jeesuksen vertaus kadonneesta pojasta havainnollistaa tätä. Hölmö poika halusi lähteä pois isästään, mutta hän huomasi, että hänen tavoittelemansa elämä oli kovaa, vaikeaa ja tuskallista. Tämän vuoksi poika “tuli järkiinsä”, Jeesus sanoi. Tässä vertauksessa me olemme typerä poika, ja luonto edustaa häntä vaivanneita vaikeuksia ja nälkää. Luonto sisarpuolenamme antaa meille mahdollisuuden ravistella pois typerät mielikuvituksemme ja tulla järkiinsä.
Ihmiskunnan teknologiset läpimurrot viimeisten noin 200 vuoden aikana ovat olleet suurelta osin sisarpuolen raskaan käden keventämistä. Olemme oppineet valjastamaan energian niin, että työmme on paljon vähemmän tuskallista kuin ennen. Lääketiede ja teknologia ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että luonnon kova ote on vähentynyt. Vaikka pidämmekin tätä myönteisenä, edistyksemme sivutuotteena on ollut se, että olemme alkaneet saada takaisin jumala-ihmettelymme. Olemme harhautuneet kuvittelemaan, että olemme jollakin tavalla itsenäisiä jumalia.
Miettikääpä joitakin lausuntoja merkittäviltä ajattelijoilta, tiedemiehiltä ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta, jotka istuvat ihmisen viimeaikaisen edistyksen huipulla. Kysykää itseltänne, eivätkö nämä haiskahda hieman jumalakompleksilta.
“Ihminen tietää viimein olevansa yksin maailmankaikkeuden tunteettomassa äärettömyydessä, josta hän on noussut esiin vain sattumalta. Hänen kohtaloaan ei ole määritelty missään, eikä hänen velvollisuuttaan. Valtakunta ylhäällä tai pimeys alhaalla: se on hänen valintansa.”
Jacques Monod
“Evolutiivisessa ajattelumallissa ei ole enää tarvetta eikä tilaa yliluonnolliselle. Maata ei luotu, se kehittyi. Samoin kaikki sitä asuttavat eläimet ja kasvit, mukaan lukien ihmisminämme, mieli ja sielu sekä aivot ja ruumis. Niin myös uskonto. … Evoluutioihminen ei voi enää suojautua yksinäisyydeltään sellaisen jumalallistetun isähahmon syliin, jonka hän on itse luonut…”.
Sir Julian Huxley. 1959. Huomautuksia Darwinin satavuotisjuhlassa Chicagon yliopistossa. Thomas Huxleyn pojanpoika Sir Julian oli myös Unescon ensimmäinen pääjohtaja.
“Minulla oli motiiveja, joiden vuoksi en halunnut, että maailmalla olisi merkitystä, joten oletin, että sillä ei ollut merkitystä, ja pystyin vaikeuksitta löytämään tälle oletukselle tyydyttäviä syitä. Filosofi, joka ei löydä maailmasta mitään merkitystä, ei ole huolissaan yksinomaan puhtaasta metafysiikan ongelmasta, vaan hän haluaa myös todistaa, ettei ole mitään pätevää syytä, miksi hänen henkilökohtaisesti ei pitäisi tehdä niin kuin hän haluaa tai miksi hänen ystävänsä eivät saisi ottaa poliittista valtaa ja hallita tavalla, jonka he kokevat itselleen edullisimmaksi. … Itselleni merkityksettömyyden filosofia oli pohjimmiltaan seksuaalisen ja poliittisen vapautumisen väline.“
Huxley, Aldous., Ends and Means, s. 270 ff.
Emme enää koe olevamme vieraita jonkun toisen kodissa ja näin ollen velvollisia mukauttamaan käyttäytymistämme jo olemassa oleviin kosmisiin sääntöihin. Se on nyt meidän luomuksemme. Me luomme säännöt. Me määrittelemme todellisuuden parametrit. Me luomme maailman, ja koska me luomme sen, emme enää tunne olevamme riippuvaisia ulkopuolisista voimista. Meidän ei enää tarvitse perustella käyttäytymistämme, sillä me olemme nyt maailmankaikkeuden arkkitehtejä. Emme ole vastuussa millekään ulkopuoliselle, sillä me olemme valtakunta, voima ja kunnia aina ja iankaikkisesti.
Jeremy Rifkin, Algeny A New Word-A New World, s. 244 (Viking Press, New York), 1983. Rifkin on taloustieteilijä, joka on erikoistunut tieteen ja biotekniikan vaikutuksiin yhteiskunnassa.
Tilanne nykytilanteessa – mutta toiveikkaana
Raamattu tiivistää, miksi kärsimys, tuska ja kuolema leimaavat tätä maailmaa. Kuolema tuli kapinamme seurauksena. Tänään elämme tuon kapinan seurauksissa.
Siksi, niin kuin synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, ja kuolema synnin kautta, ja tällä tavalla kuolema tuli kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki tekivät syntiä
Room 5:12
Elämme siis nykyään turhautuneina. Mutta evankeliumin kertomus antaa toivoa siitä, että tämä loppuu. Vapautuminen tulee.
Sillä luomakunta joutui turhautumaan, ei sen omasta valinnasta, vaan sen alistajan tahdosta, toivoen, että luomakunta itse vapautetaan rappeutumisen orjuudesta ja tuodaan lasten lasten loistokkaaseen vapauteen. Jumala
Tiedämme, että koko luomakunta on huokannut kuin synnytystuskissa aina tähän päivään asti
Room 8:20-22
Jeesuksen ylösnousemus kuolleista oli tämän vapautuksen “esikoinen”. Tämä saavutetaan, kun Jumalan valtakunta on täysin perustettu. Tuolloin:
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Nyt Jumalan asunto on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan. He ovat hänen kansansa, ja itse Jumala on heidän kanssaan ja on heidän Jumalansa. Hän pyyhkii pois jokaisen kyyneleen heidän silmistään. Kuolemaa ei enää tule tai suru tai itku tai kipu, sillä vanha asiain järjestys on kadonnut
Ilmestys 21:3-4
Toivo vastakkain
Tarkastellaanpa Paavalin toivon eroa tohtori William Provineen ja Woody Alleniin verrattuna.
Kun katoava on puettu katoamattomaan ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitettu sana: “Kuolema on nielty voittoon.”
55 “Missä, oi kuolema, voittosi on?
Missä, oi kuolema, on pistoksesi?”
56 Kuoleman pisto on synti, ja synnin voima on laki. 57 Mutta kiitos Jumalalle! Hän antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Apostoli Paavali 1. Korinttolaisille 15:54-57
Harhakuvitelmia on oltava, jotta voi elää. Jos elämää tarkastelee liian rehellisesti ja liian selvästi, siitä tulee sietämätöntä, koska se on aika synkkä yritys. Tämä on minun näkökulmani ja on aina ollut minun näkökulmani elämään – minulla on hyvin synkkä, pessimistinen näkemys siitä… Minusta tuntuu, että se [elämä] on synkkä, tuskallinen, painajaismainen, merkityksetön kokemus ja että ainoa tapa, jolla voi olla onnellinen, on se, että kertoo itselleen valheita ja pettää itseään.”
Woody Allen – http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/8684809.stm
“Nykyaikainen tiede antaa ymmärtää … ´Ei ole olemassa minkäänlaisia tarkoituksellisia periaatteita. Ei ole olemassa jumalia eikä suunnittelevia voimia, jotka olisivat rationaalisesti havaittavissa … ´Toiseksi, … ei ole olemassa luontaisia moraalisia tai eettisiä lakeja, ei absoluuttisia ohjaavia periaatteita ihmisyhteiskunnalle. ´Kolmanneksi, [ihmisestä] … tulee eettinen ihminen perimän ja ympäristön vaikutusten avulla. Muuta ei ole olemassa. ´Neljänneksi …kun me kuolemme, me kuolemme ja se on meidän loppumme.”
W. Provine. “Evolution and the Foundation of Ethics”, teoksessa MBL Science, Vol.3, (1987) No.1, s. 25-29. Tohtori Provine oli Cornellin yliopiston tieteenhistorian professori.
Kumman maailmankatsomuksen varaan haluaisit mieluummin rakentaa elämäsi?