Jeesuksella oli arvostelijoita, jotka kyseenalaistivat hänen auktoriteettinsa. Hän vastasi heille osoittamalla profeettoja, jotka olivat tulleet ennen häntä, väittäen että he olivat ennustaneet hänen elämäänsä. Tässä on yksi esimerkki, jossa Jeesus sanoi arvostelijoilleen:

Te tutkitte Raamattua tarkkaan, sillä te luulette siitä löytävänne iankaikkisen elämän. Ja juuri ne todistavat minusta.

Johannes 5:39

Toinen käänne: Jeesus väitti, että hänestä oli ennustettu Vanhassa testamentissa, joka oli syntynyt satoja vuosia hänen edeltään. Vanhan testamentin profeetat väittivät, että Jumala oli innoittanut heidän kirjoituksensa. Koska kukaan ihminen ei voi ennustaa satojen vuosien päähän varmuudella, Jeesus käytti tätä todisteena tarkistaakseen, oliko hän todella tullut Jumalan suunnitelman mukaan vai ei. Voimme käyttää tätä testiä nähdäksemme, onko Jumala olemassa ja puhuuko Hän. Vanha testamentti, muuttumattomana ja satoja vuosia Jeesuksen edeltäneenä, on saatavillamme tarkasteltavaksi ja harkittavaksi samaa kysymystä varten.

Ensiksi muistutetaan hieman. Vanhan testamentin alussa vihjattiin Jeesuksen tulemiseen. Sitten Abrahamin uhraus ennusti paikan, jossa Jeesus uhrautuisi kun taas pääsiäinen ennusti sen vuoden päivän, jolloin se tapahtuisi. Näimme, että Psalmi 2 ennusti tulevaa kuningasta nimellä ‘Kristus’. Mutta siihen ei päästy. Myöhemmät profeetat kehittivät lisää ennustavia teemoja. Jesaja (750 eaa.) aloitti teeman, jota myöhemmät profeetat kehittivät – tulevan Oksan teeman.

Jesaja ja Oksa

Alla oleva kuva esittää Jesajan historiallisella aikajanalla yhdessä muiden Vanhan testamentin kirjoittajien kanssa.

Aikajana osoittaa, että Jesaja kirjoitti kirjansa Daavidin kuninkaallisen dynastian aikana (1000–600 eaa.). Siihen aikaan (noin 750 eaa.) dynastia ja kuningaskunta olivat korruptoituneita. Jesaja pyysi kuninkaita palaamaan takaisin Jumalan luo ja Mooseksen lain harjoittamiseen ja henkeen. Mutta Jesaja tiesi, ettei Israel kääntyisi. Siksi hän myös ennusti sen tuhon ja kuninkaallisen dynastian loppumisen.

Hän käytti tiettyä metaforaa tai kuvaa kuninkaallisesta dynastiasta, kuvaten sitä suurena puuna. Tällä puulla oli juurenaan Jesse, kuningas Daavidin isä. Jessen kautta dynastia alkoi Daavidista, ja hänen seuraajansa Salomonin kautta puu jatkoi kasvamistaan ja kehittymistään.

Ensin puu… sitten kanto… sitten oksa

Jesaja kirjoitti, että Jumala pian kaataisi tämän “puu” -dynastian ja muuttaisi sen kannoksi. Tässä on, miten hän aloitti puukuvan, jonka hän sitten muutti kannoksi ja oksaksi arvoitukseksi:

Jessen kannosta kasvaa verso, hänen juuristaan puhkeaa oksa. Herra lepää hänen päällään, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon henki.

Jesaja 11:1-2

Tämän “puun” kaataminen tapahtui noin 150 vuotta Jesajan jälkeen, noin vuonna 600 eaa. Silloin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja veivät sen asukkaat maanpakoon (punainen ajanjakso yllä olevassa aikajanassa). Jesse oli kuningas Daavidin isä ja siten Daavidin dynastian juuri. “Jessen kannon” käyttö oli siis vertauskuva Daavidin dynastian tulevasta murskaamisesta.

Oksa: Tuleva ‘hän’ Daavidilta, jolla on viisautta

Tämä ennustus katseli kuitenkin kauemmas tulevaisuuteen kuin pelkästään kuninkaiden kaatamiseen. Jesaja ennusti, että “kanto” näyttäisi kuolleelta, kuten kannot yleensä tekevät. Silti jonain päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa versoo, jota kutsutaan Oksaksi, ilmestyisi tuon kannon sisältä. Tietyillä puilla on kyky lähettää versot kantojen kautta. Jesaja käytti tätä luonnollista prosessia auttamaan meitä hahmottamaan, miten Oksa tulisi. Jesaja viittaa tähän Oksaan “hänenä“, joten Jesaja puhuu tietystä miehestä, joka tulee Daavidin suvusta dynastian kaatumisen jälkeen. Tällä miehellä olisi sellaisia viisauden, voiman ja tiedon ominaisuuksia, että olisi kuin Jumalan Henki lepäisi hänen päällään.

Jeesus… ‘hän’ Daavidin suvusta, jolla on viisautta

Jeesus täyttää vaatimuksen tulla ‘Jessen kannosta’, koska Jesse ja Daavid olivat hänen esi-isänsä. Mikä tekee Jeesuksesta hyvin poikkeuksellisen, on hänen omaksuma viisaus ja ymmärrys. Hänen oveluutensa, tyyni olemuksensa ja oivalluksensa vastustajien ja opetuslasten kanssa jatkavat vaikuttamistaan sekä kriitikoihin että seuraajiin tänäkin päivänä. Hänen Hänen voimansa evankeliumeissa ihmeiden kautta on kiistaton. Joku saattaa valita olla uskomatta niihin, mutta niitä ei voi sivuuttaa. Jeesus täyttää sen ominaisuuden, että hänellä on poikkeuksellinen viisaus ja voima, jonka Jesaja ennusti jonain päivänä tulevan tästä Oksasta.

Jeremia ja Oksa

Isaiaan ennustus asetti merkin historian tielle. Mutta siinä ei kaikki. Hänen merkkinsä on vasta ensimmäinen useista merkeistä. Jeremia, joka eli noin 150 vuotta Isaian jälkeen ja näki itse Daavidin dynastian kaatuvan, kirjoitti seuraavaa:

Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan Oksan. Hän on hallitseva viisaasti ja tekevä sitä, mikä on oikein ja vanhurskas maassa. Hänen päivinään Juuda pelastuu ja Israel asuu turvassa. Hänet kutsutaan nimellä Herra, meidän vanhurskautemme

Jeremia 23:5-6

Jeremia laajentaa Oksa-teemaa, joka alkoi Isaian ennustuksesta 150 vuotta aiemmin Daavidin dynastiasta. Oksa on kuningas, joka hallitsee. Mutta tämä on juuri se, mitä Psalmi 2 ennusti tulevasta Jumalan Pojasta/Kristuksesta/Messiaasta. Voisiko olla niin, että Oksa ja Jumalan Poika ovat yksi ja sama?

Oksa: Herra, meidän vanhurskautemme

Mutta millä nimellä tätä Oksaa kutsutaan? Häntä kutsutaan ‘Herraksi’, joka samalla on ‘meidän’ (eli ihmisten) vanhurskautemme. Kuten näimme Abrahamin kohdalla, ihmisten ongelmana on, että olemme ‘turmeltuneita’, ja tarvitsemme ‘vanhurskautta’. Jeremia vihjaa tässä, kuvaillen Oksaa, että tulevaisuudessa ihmiset saisivat tarvitsemansa ‘vanhurskauden‘ Herralta – itse YHWH:lta. (YHWH on Jumalan nimi Vanhassa testamentissa). Mutta miten tämä tapahtuisi? Sakarja täydentää kuvaa lisäämällä yksityiskohtia tulevasta Oksasta. Hän ennustaa jopa Jeesuksen nimen – siihen palaamme seuraavaksi.