Profeettojen yksityiskohtaisesti ennustettu Kristuksen “katkaisu” Vanhassa Testamentissa
Meidän viimeisessä artikkelissa näimme, että Daniel oli ennustanut, että ”Kristus” olisi ”katkaistu” tietyn vuosisyklin jälkeen. Tämä Danielin ennustus toteutui, kun Jeesus saapui voittoisasti Jerusalemiin – siellä esitelty Israelin Kristittynä – täsmälleen 173 880 päivää sen jälkeen, kun Persian asetus Jerusalemin palauttamisesta annettiin. Lause ”katkaisu” viittasi Jesajan kuvaan Oksasta nousemassa näennäisesti kuolleesta kannosta. Mutta mitä hän tarkoitti sillä?
Jesaja oli myös kirjoittanut kirjaansa profetioita käyttäen muita teemoja kuin oksa. Yksi tällainen teema koski palvelijan tulemista. Kuka tämä ”palvelija” oli? Mitä hän aikoi tehdä? Tarkastelemme yhtä pitkää kohtaa yksityiskohtaisesti. Toistan sen tarkasti ja kokonaisuudessaan tässä alla, lisään vain joitain omia kommenttejani.
Tuleva palvelija. Kokonainen kohta Jesaja 52:13-53:12
13 Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo –
15 niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.
Jesajan 52:13-15
Tiedämme, että tämä Palvelija tulee olemaan ihminen, koska Jesaja kirjoittaa palvelijasta sanoilla ”hän” ja ”hänen”, ja kuvaa erityisesti tulevia tapahtumia (lauseista ”toimii…”, ”nousee ylös…”, ja niin edelleen), joten tämä on eksplisiittinen profetia. Mutta mistä ennustuksessa oli kyse?
Kun juutalaiset papit uhrasivat israelilaisten puolesta, he pirskottivat heidät uhrin verellä, mikä symboloi sitä, että heidän syntinsä oli peitetty, eikä heitä otettaisi vastaan. Mutta tässä sanotaan, että palvelija pirskottaa “Monet kansat”, joten Jesaja sanoo, että samalla tavalla tämä Palvelija huolehtii myös ei-juutalaisia heidän synneistään, kuten Vanhan Testamentin papit tekivät juutalaisille palvojille. Tämä vastaa Sakarjan ennustetta, että seurakunta olisi pappi, joka yhdistää kuninkaan ja papin roolit, koska vain papit saivat vihmota verta. Tämä “monien kansakuntien” globaali ulottuvuus seuraa niitä historiallisia ja tarkistettavissa olevia lupauksia, jotka annettiin vuosisatoja aikaisemmin Abrahamille, että ”kaikki kansat” tulevat siunatuiksi hänen jälkeläistensä kautta.
Mutta ripottelemalla monia kansakuntia, juuri sen palvelijan ”ulkonäkö” ja ”muoto” ennustetaan olevan ”vääristynyt” ja ”vaurioitunut”. Ja vaikka ei olekaan selvää, mitä Palvelija tekee, jonain päivänä kansat ”ymmärtävät”.
53 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Jesajan 53:1-3
Vaikka Palvelija pirskottaisi monia kansoja, hän myös olisi ”halvettu” ja ”hylätty”, täynnä ”kärsimystä” ja “tuttu kipuun”.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Jesajan 53:4-5
Palvelija ottaa ”meidän” tuskamme. Tämä palvelija myös ”lävistetään”, ja ”murskataan rangaistuksessa”. Tämä rangaistus tuo meille (monien kansakuntien) “rauhan”, ja parantaa meidät.
Kirjoitan tämän pitkäperjantaina. Sekulaarit kuin raamatulliset lähteet kertovat meille, että tänä päivänä noin 2000 vuotta sitten (mutta silti yli 700 vuotta Jesajan tämän ennustuksen jälkeen) Jeesus ristiinnaulittiin. Näin tehdessään, hän oli kirjaimellisesti lävistetty, kuten Jesaja ennusti, että palvelija lävistetään ristiinnaulitsemisen nauloilla.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Jesajan 53:6
Näimme artikkelissa ”Vioittunut… tavoite puuttuu”, että raamatullinen synnin määritelmä on “aivotun tavoitteen puuttuminen”. Kuten taivutettu nuoli, kuljemme “omaa tietämme”. Tämä Palvelija kantaa saman synnin (väärin), jonka olemme synnyttäneet.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Jesajan 53:7
Palvelija on kuin lammas, joka menee “teuraaksi”. Mutta hän ei protestoi tai edes “avaa suutaan”. Näimme Aabrahamin merkkissä että Aabrahamin pojan tilalle otettiin pässi. Tuo pässi – lammas – teurastettiin. Ja Jeesus teurastettiin samassa paikassa (Morian vuori = Jerusalem). Näimme pääsiäisenä, että teurastettiin lammas – ja Jeesus myös teurastettiin pääsiäisenä.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Jesajan 53:8
Tämä palvelija on ”katkaistu” ”elävien maasta”. Juuri tätä termiä Daniel käytti kun hän ennusti mitä tapahtuisi Kristukselle sen jälkeen, kun hänet esitettiin Israelille heidän Messiaakseen. Jesaja ennustaa tarkemmin, että katkaistu tarkoittaa ”erotettu elävien maasta” – siis kuolemaa! Niinpä tuona kohtalokkaana pitkäperjantaina Jeesus kuoli, kirjaimellisesti oli “erotettuna elävien maasta”, vain muutama päivä sen jälkeen, kun hänet esiteltiin Messiaana voittoisassa sisääntulossaan.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Jesajan 53: 9
Vaikka Jeesus teloitettiin ja kuoli rikollisena (“määrätty hauta jumalattomien kanssa”), evankeliumin kirjoittajat kertovat meille, että hallitsevan sanhedrinin rikas mies, Joosef Arimatialainen, otti Jeesuksen ruumiin ja hautasi hänet omaan hautaan. (Matteus 27:60). Jeesus kirjaimellisesti täytti paradoksaalisen ennustuksen molemmat puolet – vaikka hänelle ”määrättiin hauta jumalattomien kanssa”, hän oli myös ”rikkaiden joukossa kuolemassaan”.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Jesajan 53:10
Tämä koko julma kuolema ei ollut mikään kauhea onnettomuus. Se oli nimenomaisesti “HERRAN tahto” murskata hänet. Mutta miksi? Aivan kuten Mooseksen uhrijärjestelmässä lampaat olivat syntiuhreja, jotta uhrin tuoja voitaisiin pitää moitteettomana, tässä palvelijan ”elämä” on myös ”syntiuhri”. Kenen synnin tähden? No kun otetaan huomioon, että “monet kansakunnat” olisivat “ripotettavia” (yllä), se on “monien kansakuntien” kansojen synti. Ne “kaikki”, jotka ovat “kääntyneet pois” ja “menneet harhaan”. Isaiah puhuu sinusta ja minusta.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Jesajan 53: 11
Vaikka Palvelijan kohta on kauheaa, se muuttaa täällä sävyä ja tulee hyvin optimistiseksi ja jopa voitokkaaksi. Tämän kauhean kärsimyksen jälkeen (jossa hänet erotettiin elävien maasta ja hänelle on määrätty “hauta”), palvelija näkee “elämän valon”. Herääkö hän henkiin?! Olen katsonut kysymystä ylösnousemuksesta. Tässä sitä ennustetaan.
Ja näin “elämän valon näkemällä” tämä Palvelija “vanhurskaa” monia. “Vanhurskaaminen” on sama kuin “vanhurskauden” antaminen. Muista, että Aabrahamille ”hyväksyttiin” tai hänelle annettiin ”vanhurskaus”. Samalla tavalla, tämä Palvelija oikeuttaa vanhurskauden ”monille”.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Jesajan 53: 12
Palvelijan kohta viittaa niin mystisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen, että jotkut kriitikot sanovat, että evankeliumin kertomukset on kehitetty nimenomaan “sopimaan” tähän palvelijakohtaan. Mutta johtopäätöksessään Jesaja uhmaa näitä arvostelijoita. Johtopäätös ei ole ennustus ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta sinänsä, vaan tämän kuoleman vaikutuksesta monta vuotta sen jälkeen. Ja mitä Jesaja ennustaa? Tämä palvelija, vaikka hän kuoleekin rikollisena, on jonain päivänä heidän joukossaan ”loistava”. Evankeliumien kirjoittajat eivät voineet saada tätä osaa “sopimaan” evankeliumikertomuksiin, koska evankeliumit kirjoitettiin vasta muutama vuosikymmen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen – kun Jeesuksen kuoleman vaikutus oli vielä epäselvä. Maailman silmissä Jeesus oli vielä hylätyn kultin teloitettu johtaja, kun evankeliumit kirjoitettiin. Istumme nyt 2000 vuotta myöhemmin, ja näemme hänen kuolemansa vaikutukset ja ymmärrämme, kuinka historian kuluessa tämä on tehnyt hänestä “suuren”. Evankeliumin kirjoittajat eivät voineet ennakoida sitä. Mutta Jesaja teki niin. Palvelija, joka tunnetaan myös oksana, alkoi vapaaehtoisen uhrinsa kautta vetää ihmisiä luokseen – jopa palvomaan häntä – aivan kuten Jeesus ennusti kutsuessaan itseään “Ihmisen Pojaksi” oikeudenkäynnissään sanhedrinin edessä.